Kirjoitus on alun perin julkaistu Toinen Mielipide -blogissa, osoitteessa http://www.toinenmielipide.fi/tyontekijalahettilyys-kuollut-kauan-elakoon-tyontekijalahettilyys/

Yksi viime vuosien hypetetyimmistä sanoista yrityksissä on ollut työntekijälähettilyys. Mitä se oikeasti edes tarkoittaa? Ei muuten ainakaan sitä missä muodossa yritykset sen käytännössä runnovat yrityksen toimintatapoihin. Työntekijälähettilyys siinä muodossa kuin se suomalaisissa yrityksissä toteutetaan, on kuollut! Ja silti se on vahvempi väline kuin moni voi kuvitellakaan – oikein tehtynä! Pitikö tämäkin pilata, ”saatanan tunarit”, urkkia lainatakseni!

Suomessa kaikkeen tekemiseen tarvitaan softaa, sovelluksia ja verkkopalveluja. Niin myös työntekijöiden osallistamiseen erilaiseen yrityksen kannalta mielekkääseen viestintään. Palvelut kuten Smarpin Smarpshare valloittavat menestyksellä maailmaa, kun yritykset turvautuvat työkaluihin siinä kun pitäisi antaa yrityksen työntekijöiden juurikin irtautua niistä, irtautua yrityksen virallisesta, epäuskottavasta, linjasta kommunikoida erilaisten sidosryhmien kanssa.

Yritykset A:sta Ö:hön, koosta, paikkakunnasta, toimialasta ja tuotteista/palveluista riippumatta himoitsevat epätoivoisesti työntekijöidensä uskottavuutta viestijöinä, sosiaalisuutta ja epämuodollisuutta, heidän kauttaan välittyvää asiantuntijuutta, ja samalla unohtavat mitä työntekijälähettilyys oikeasti on. Se EI ole yrityksen kahlitsemaa tai jopa valmiiksi kirjoittamaa viestintää, joka vain jalkautetaan henkilökunnan some-profiilien kautta. Sitä se on Suomessa pahimmillaan. Vain lievästi karrikoiden. On Smarpissa ja vastaavissa työkaluissa paljon hyvääkin, mutta suurin osa käyttää näitä täysin väärin.

Mitä tapahtuu kun viestintäpäällikön valmiiksi kirjoittamat saatetekstit ja valmiiksi pureskellut linkit ja vinkit jaetaan usean yrityksessä työskentelevän henkilön toimesta täsmälleen samanlaisina heidän henkilökohtaisiin somekanaviinsa? Paitsi että viestin uskottavuus on tuhoontuomittua, sillä on muutakin negatiivista vaikuttavuutta. Työntekijä-piruparan ystävät, sukulaiset ja kaverit tuntevat ystävänsä niin hyvin, että tunnistavat kaukaa hänen tapansa viestiä, sanoa ja kirjoittaa asioita, ja korporaation valmiiksi tuottama ”virallinen epävirallinen” viesti eroaa siitä selkeästi kuin susi lammaslaumasta. Mitä tapahtuu viestin uskottavuudelle? Mitä tapahtuu seuraaville samasta tuutista tuleville viesteille ja niiden vaikuttavuudelle? Mitä tapahtuu työntekijän uskottavuudelle kun jatkossa keskustelut koskevat hänen työtään ja työnantajaansa? Hänen sanaansa ei enää luoteta, se ei ole enää neutraali ja luotettava! Työntekijälähettiläs on kuollut!

toinen-mielipide-laine

Työntekijälähettilyyden oikea merkitys ja jalkautus liittyy vapauteen, ei kahleisiin ja ”tyhmään” suorittamiseen jakojen ja tykkäysten muodossa. Parhaimmillaan työntekijälähettilyys on työntekijän vapauttamista viestinnän kahleista, vapaus kertoa asioista omalla tavallaan, nimellään ja äänellään, omissa kanavissaan, silloin kun se hänellä sopii ja häntä kiinnostaa. Viestinnän, markkinoinnin, HR:n ja yleisesti johdon tehtävänä on mahdollistaa se vapaus, tukea ja kouluttaa tarvittaessa, luoda parempaa ja avoimempaa yriytyskulttuuria, mutta ei missään nimessä laittaa sanoja työntekijöidensä suuhun. Tällaisia virheitä ei ole varaa tehdä kovin montaa, kun yrityksen maine kärsii, ja kaikesta sen viestinnästä menee uskottavuus. Siinä kärsii samalla maine palvelujen tuottajana, työnantajamielikuva on säröillä, ja erityisesti viestinnällisesti ollaan varsin syvässä kuopassa.

On äärettömän helppoa tarttua työkaluihin jotka mahdollistavat hienoja asioita, mutta työkalut voivat sekä parantaa että pahentaa tilannetta riippuen siitä miten niitä käytetään. Luota siis työntekijöidesi arvostelukykyyn, tapaan tehdä asioita ja viestiä niistä. Kerro missä, miksi ja miten yritys toimii (somessa), ja opasta, neuvo ja tarvittaessa kouluta henkilökuntaasi (some)viestintään. Unohda valmiiksi kirjoitetut twiitit, tarkkaan harkitut linkit ja saatetekstit, ja anna ihmisten puhua niistä asioita jotka heitä oikeasti kiinnostavat – ne ovat niitä asioita joita heidän verkostonsakin arvostavat tai pohtivat – ja henkilökuntasi luo juuri sellaista mielikuvaa yrityksestä kuin mitä se todellisuudessa on, parhaimmillaan, ei pahimmillaan. Hyvin harvoin työntekijä puhuu tarkoituksella pahaa työnantajastaan, päin vastoin, ja jos niin kävisikin, ehkä silloin on syytä katsoa peiliin mikä yrityksessä mättää!

Kauan eläköön työntekijälähettilyys joka perustuu vapauteen ja avoimuuteen!